Suunnittelijat


VUOKKO ESKOLIN-NURMESNIEMI


Vuokko Nurmesniemi kuuluu puolisonsa Antin kanssa sodanjälkeiseen sankarisuunnittelijoiden etujoukkoon. Marimekon kankaanpainamisessa hän aloitti 1953 uuden aikakauden. Kun Printexin aikaisissa kankaissa oli vallinnut jako esittäviin ja moderneihin geometrisiin kankaisiin, Vuokko Nurmesniemen kankaat edustivat modernismia. Hänen raitakankaissaan  kuviot painettiin päällekkäin, niin että rajakohtaan muodostui uusi, ’ilmainen’ väriraita. Tästä tuli periaate myös Marimekon muille kangassuunnittelijoille, eräänlainen marimekko-merkki.

Vuokko Nurmesniemi lavensi suunnitteluaan omista kankaistaan mekkoihin, ensin itselleen ja sitten Marimekon tuotantoon. Niitä esiteltiin  yleislakkokeväänä 1956 Palacessa. Seuraavana keväänä ne olivat esillä Milanon  keskustassa Rinascente –tavaratalossa nuoren Giorgio Armanin asettelemassa näyttelyssä.

Vuokko Nurmesniemi järisytti naisten pukeutumiskulttuuria. Hän minimoi kaavoituksen  ja vapautti naiset kureliiveistä. Käyttämällä ainoastaan arkiasuissa aiemmin käytettyä  puuvillaa hän häivytti rajan arki- ja juhlapukeutumisen välillä. Mekoillaan hän osoitti,  että puuvilla soveltuu myös edustuskäyttöön. Jaqueline Kennedyn ostamat Nurmesniemen suunnittelemat marimekot tekivät Marimekosta maailmankuulun.

Pitkäikäisin Nurmesniemen vaatteista on 1956 suunniteltu metallinappinen Jokapoika-paita, joka valmistettiin hänen 1953 suunnittelemastaan Piccolo-kankaasta. Paita on edelleen tuotannossa.




MAIJA ISOLA


Liki 40-vuotisen uransa aikana ensin Printexissä ja sitten Marimekossa Maija Isola suunnitteli yli 500 tekstiilimallia. Hän työskenteli freelancerina ja sai vaikutteita yhtä hyvin suomalaisesta luonnosta kuin lukuisilta ulkomaanmatkoiltaan. Suunnittelutyö Marimekolle alkoi 1956 Kivet-kankaasta. Kuuluisuutta Isolalle 1960 tuottanut Ornamentti-sarja syntyi hänen Pariisista ostamansa slovakialaista kansantaidetta esittelevän kirjan perusteella, jonka kuvioita hän toisti ja isonsi. 1970 Isola tutustui Pariisissa egyptiläiseen islamilaisen teatteritaiteen tutkijaan Ahmed Al-Haggagiin, jonka vaikutuksesta Isolan kankaisiin alkoi ilmaantua arabi- ja Egypti-aiheita. Lisää etelän valoa Isolan kankaisiin tihkui hänen asuessaan Algeriassa. 1970-luvun lopulla luonto- ja puuaiheet yleistyivät uudelleen Isolan asuessa Yhdysvalloissa.

Maija Isolan kankaissa näkyy vaikutteita myös kuvataiteesta ja ajankohtaisista tapahtumista. Hän seurasi avaruuden valloitusta 1960-luvun lopulla ja suunnitteli Avaruussarjan 1969. Ajan tunnukseksi kohosi eritoten Linnunrata-kuosi. Hippiliikkeeseen liittyivät kankaat Lovelovelove (1968) ja osin Beatlesien levystä aiheensa saanut Mansikkavuoret (1969).

Maija Isolan kaikkein suosituin kangas on ollut 1964 syntynyt Unikko, joka sisältyi ’kiellettyjen’ kukkakuvioiden joukkoon. Uuden maailmanvalloituksensa se aloitti Kirsti Paakkasen kaudella 1990-luvulla. Unikko-kuosia hyödynnettiin erivärisinä ja –kokoisina kuvioina myös muiden tehtaiden tuotteissa. Paakkanen ihastui myös 1962 syntyneeseen Fandangoon, ja teetti siitä toimitusjohtajaksi tultuaan juhlakankaan. Marimekon taiteellinen johtaja Hilkka Rahikainen laati 2000 Isolan kankaista klassikkokokoelman, joka sisälsi useita 1960-luvun suurikokoisia kankaita kuten Lokki, Rautasänky ja Kaivo sekä 1950-luvun kankaista Kivet ja Isot kivet. 




ANNIKA RIMALA


Annika Rimala, s. Tedengren, tuli Marimekkoon lastenliike Muksulan hoitajaksi 1959. Seuraavana vuonna Armi Ratia kutsui hänet vaatesuunnittelijaksi. Marimekosta miehensä Antti Nurmesniemen kanssa lähtenyt Vuokko Nurmesniemi oli jättänyt jälkeensä kasan kangassuunnitelmia, joista Annika Rimala, silloin Piha, sai ryhtyä suunnittelemaan mekkoja.

Suunnittelussaan Annika Rimala jatkoi Vuokko Nurmesniemen aloittamaa demokraattista linjaa. Mekot olivat suoria tai A-linjaisia. Lisää istuvuutta niihin saatiin, kun Stockmannin sisäänostaja Maggi Kaipiainen opetti Rimalalle ja Liisa Suvannolle kaavoitusta. Pian Rimala alkoi suunnitella painokuvioita, kuten Hillan. Ominaista Rimalan suunnittelemille vaatteille oli kahden eri  värisen kuvion tai kuosin liittäminen samaan kankaaseen. Alkuvuosien menestyksiä oli varsinkin teekkarien rakastama, edelleen tilauksesta valmistettava Ryppypeppu-haalari. 1967 Dagens Nyheter valitsi Annika Rimalan yhdeksi kymmenen maailman muotiin eniten vaikuttaneen suunnittelijan joukkoon.

Rimala suunnitteli trikoisen Tasaraita-malliston, joka soveltui käytettävästi niin alus- kuin päällysasunakin. Armi Ratia ei suunnitelmasta pitänyt, vaan pyysi suunnittelijaa painattamaan sen omalla riskillään. Ääni kellossa muuttui, kun ensimmäisiä Tasaraita-tuotteita jonotettiin Marimekon liikkeissä. Vauvasta vaariin, yöpaidasta sukkiin ulottuva mallisto on tuotannossa edelleen. Myöhemmin Annika Rimala suunnitteli useita kymmeniä trikoomallistoja.

1975 Annika Rimala oli mukana suunnittelemassa Riihipaita-puserosta ja Viiriäinen kuosista lähtenyttä Peltomies-kokoelmaa, joka saavutti kansainvälisen menestyksen sekin. Sairastuttuaan ms-tautiin Annika Rimala sanoutui irti Marimekosta 1982.




FUJIWO ISHIMOTO


Japanilainen Fujiwo Ishimoto aloitti Marimekon kangassuunnittelijana 1974. Sitä ennen hän oli toiminut neljä vuotta Décembren suunnittelijana. Suomeen hän oli tullut nähtyään Maija Isolan kankaita Tokiossa ja Montrealissa. Ishimoto toi suomalaiseen kangassuunnitteluun ripauksen japanilaista hienostuneisuutta ja ikivanhaa ithaka-tekniikkaa, joka ilmeni hänen Iso Karhu –kokoelmassaan (1984). Yhtä lailla suomalainen luonto toimi hänelle innoituksen lähteenä. Siitä ovat osoituksena mm hänen Sydäntalvi-kokoelmansa (1987) ja Kesanto-kangas (1989).

Fujiwo Ishimoto hyödynsi pitkälle kehitettyä painotekniikkaa suuren suosion saaneessa Sinitaivas-kokoelmassaan (1986). Suosituin Ishimoton kankaista lienee väriliitupiirroksesta liikkeelle lähtenyt Maisema.

1990-luvulla Fujiwo Ishimoto keskittyi suuriin kuvioihin, sellaisiin kuin Ukonhattu (1984) ja Lähde (1999). Kirsti Paakkasen toimitusjohtajakaudella Ishimoto sai lisättyä kankaisiin pitkäaikaiseen toiveensa mukaan kultaväriä. Tällainen on mm Ihme (1999). Tuohon aikaan monet hänen kankaansa painettiin pellavalle. Ishimoton jäätyä eläkkeelle 2002 monista hänen kankaistaan on tehty Marimekossa uusiopainatteita.

1970-luvun lopulla Ishimoto suunnitteli Marimekolle myös mekkoja. Lisäksi hänen kankaistaan on tehty laaja paitamallisto. Ishimoton kuosit esiintyvät myös Marimekon solmioissa, vuodevaatteissa ja astioissa.

Ishimoton tuotantoa on esitelty useissa näyttelyissä hänen kotimaassaan Japanissa.  






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti