VUOKKO ESKOLIN-NURMESNIEMI
Vuokko Nurmesniemi kuuluu puolisonsa Antin kanssa sodanjälkeiseen sankarisuunnittelijoiden
etujoukkoon. Marimekon kankaanpainamisessa hän aloitti 1953 uuden aikakauden.
Kun Printexin aikaisissa kankaissa oli vallinnut jako esittäviin ja moderneihin
geometrisiin kankaisiin, Vuokko Nurmesniemen kankaat edustivat modernismia. Hänen
raitakankaissaan kuviot painettiin
päällekkäin, niin että rajakohtaan muodostui uusi, ’ilmainen’ väriraita. Tästä
tuli periaate myös Marimekon muille kangassuunnittelijoille, eräänlainen marimekko-merkki.
Vuokko Nurmesniemi lavensi suunnitteluaan omista kankaistaan
mekkoihin, ensin itselleen ja sitten Marimekon tuotantoon. Niitä esiteltiin yleislakkokeväänä 1956 Palacessa. Seuraavana
keväänä ne olivat esillä Milanon keskustassa
Rinascente –tavaratalossa nuoren Giorgio Armanin asettelemassa näyttelyssä.
Vuokko Nurmesniemi järisytti naisten pukeutumiskulttuuria.
Hän minimoi kaavoituksen ja vapautti
naiset kureliiveistä. Käyttämällä ainoastaan arkiasuissa aiemmin käytettyä puuvillaa hän häivytti rajan arki- ja
juhlapukeutumisen välillä. Mekoillaan hän osoitti, että puuvilla soveltuu myös edustuskäyttöön.
Jaqueline Kennedyn ostamat Nurmesniemen suunnittelemat marimekot tekivät
Marimekosta maailmankuulun.
Pitkäikäisin Nurmesniemen vaatteista on 1956 suunniteltu
metallinappinen Jokapoika-paita, joka valmistettiin hänen 1953 suunnittelemastaan
Piccolo-kankaasta. Paita on edelleen tuotannossa.
Annika Rimala, s. Tedengren, tuli Marimekkoon lastenliike Muksulan hoitajaksi 1959. Seuraavana vuonna Armi Ratia kutsui hänet vaatesuunnittelijaksi. Marimekosta miehensä Antti Nurmesniemen kanssa lähtenyt Vuokko Nurmesniemi oli jättänyt jälkeensä kasan kangassuunnitelmia, joista Annika Rimala, silloin Piha, sai ryhtyä suunnittelemaan mekkoja.
Suunnittelussaan Annika Rimala jatkoi Vuokko Nurmesniemen aloittamaa demokraattista linjaa. Mekot olivat suoria tai A-linjaisia. Lisää istuvuutta niihin saatiin, kun Stockmannin sisäänostaja Maggi Kaipiainen opetti Rimalalle ja Liisa Suvannolle kaavoitusta. Pian Rimala alkoi suunnitella painokuvioita, kuten Hillan. Ominaista Rimalan suunnittelemille vaatteille oli kahden eri värisen kuvion tai kuosin liittäminen samaan kankaaseen. Alkuvuosien menestyksiä oli varsinkin teekkarien rakastama, edelleen tilauksesta valmistettava Ryppypeppu-haalari. 1967 Dagens Nyheter valitsi Annika Rimalan yhdeksi kymmenen maailman muotiin eniten vaikuttaneen suunnittelijan joukkoon.
Rimala suunnitteli trikoisen Tasaraita-malliston, joka soveltui käytettävästi niin alus- kuin päällysasunakin. Armi Ratia ei suunnitelmasta pitänyt, vaan pyysi suunnittelijaa painattamaan sen omalla riskillään. Ääni kellossa muuttui, kun ensimmäisiä Tasaraita-tuotteita jonotettiin Marimekon liikkeissä. Vauvasta vaariin, yöpaidasta sukkiin ulottuva mallisto on tuotannossa edelleen. Myöhemmin Annika Rimala suunnitteli useita kymmeniä trikoomallistoja.
1975 Annika Rimala oli mukana suunnittelemassa Riihipaita-puserosta ja Viiriäinen kuosista lähtenyttä Peltomies-kokoelmaa, joka saavutti kansainvälisen menestyksen sekin. Sairastuttuaan ms-tautiin Annika Rimala sanoutui irti Marimekosta 1982.
MAIJA ISOLA
Liki
40-vuotisen uransa aikana ensin Printexissä ja sitten Marimekossa Maija Isola
suunnitteli yli 500 tekstiilimallia. Hän työskenteli freelancerina ja sai
vaikutteita yhtä hyvin suomalaisesta luonnosta kuin lukuisilta
ulkomaanmatkoiltaan. Suunnittelutyö Marimekolle alkoi 1956 Kivet-kankaasta.
Kuuluisuutta Isolalle 1960 tuottanut Ornamentti-sarja syntyi hänen Pariisista
ostamansa slovakialaista kansantaidetta esittelevän kirjan perusteella, jonka
kuvioita hän toisti ja isonsi. 1970 Isola tutustui Pariisissa egyptiläiseen
islamilaisen teatteritaiteen tutkijaan Ahmed Al-Haggagiin, jonka vaikutuksesta
Isolan kankaisiin alkoi ilmaantua arabi- ja Egypti-aiheita. Lisää etelän valoa
Isolan kankaisiin tihkui hänen asuessaan Algeriassa. 1970-luvun lopulla luonto-
ja puuaiheet yleistyivät uudelleen Isolan asuessa Yhdysvalloissa.
Maija Isolan
kankaissa näkyy vaikutteita myös kuvataiteesta ja ajankohtaisista tapahtumista.
Hän seurasi avaruuden valloitusta 1960-luvun lopulla ja suunnitteli
Avaruussarjan 1969. Ajan tunnukseksi kohosi eritoten Linnunrata-kuosi. Hippiliikkeeseen
liittyivät kankaat Lovelovelove (1968) ja osin Beatlesien levystä aiheensa
saanut Mansikkavuoret (1969).
Maija Isolan
kaikkein suosituin kangas on ollut 1964 syntynyt
Unikko, joka sisältyi ’kiellettyjen’ kukkakuvioiden joukkoon. Uuden
maailmanvalloituksensa se aloitti Kirsti Paakkasen kaudella 1990-luvulla.
Unikko-kuosia hyödynnettiin erivärisinä ja –kokoisina kuvioina myös muiden
tehtaiden tuotteissa. Paakkanen ihastui myös 1962 syntyneeseen Fandangoon, ja
teetti siitä toimitusjohtajaksi tultuaan juhlakankaan. Marimekon taiteellinen
johtaja Hilkka Rahikainen laati 2000 Isolan kankaista klassikkokokoelman, joka
sisälsi useita 1960-luvun suurikokoisia kankaita kuten Lokki, Rautasänky ja Kaivo
sekä 1950-luvun kankaista Kivet ja Isot kivet.
ANNIKA RIMALA
Annika Rimala, s. Tedengren, tuli Marimekkoon lastenliike Muksulan hoitajaksi 1959. Seuraavana vuonna Armi Ratia kutsui hänet vaatesuunnittelijaksi. Marimekosta miehensä Antti Nurmesniemen kanssa lähtenyt Vuokko Nurmesniemi oli jättänyt jälkeensä kasan kangassuunnitelmia, joista Annika Rimala, silloin Piha, sai ryhtyä suunnittelemaan mekkoja.
Suunnittelussaan Annika Rimala jatkoi Vuokko Nurmesniemen aloittamaa demokraattista linjaa. Mekot olivat suoria tai A-linjaisia. Lisää istuvuutta niihin saatiin, kun Stockmannin sisäänostaja Maggi Kaipiainen opetti Rimalalle ja Liisa Suvannolle kaavoitusta. Pian Rimala alkoi suunnitella painokuvioita, kuten Hillan. Ominaista Rimalan suunnittelemille vaatteille oli kahden eri värisen kuvion tai kuosin liittäminen samaan kankaaseen. Alkuvuosien menestyksiä oli varsinkin teekkarien rakastama, edelleen tilauksesta valmistettava Ryppypeppu-haalari. 1967 Dagens Nyheter valitsi Annika Rimalan yhdeksi kymmenen maailman muotiin eniten vaikuttaneen suunnittelijan joukkoon.
Rimala suunnitteli trikoisen Tasaraita-malliston, joka soveltui käytettävästi niin alus- kuin päällysasunakin. Armi Ratia ei suunnitelmasta pitänyt, vaan pyysi suunnittelijaa painattamaan sen omalla riskillään. Ääni kellossa muuttui, kun ensimmäisiä Tasaraita-tuotteita jonotettiin Marimekon liikkeissä. Vauvasta vaariin, yöpaidasta sukkiin ulottuva mallisto on tuotannossa edelleen. Myöhemmin Annika Rimala suunnitteli useita kymmeniä trikoomallistoja.
1975 Annika Rimala oli mukana suunnittelemassa Riihipaita-puserosta ja Viiriäinen kuosista lähtenyttä Peltomies-kokoelmaa, joka saavutti kansainvälisen menestyksen sekin. Sairastuttuaan ms-tautiin Annika Rimala sanoutui irti Marimekosta 1982.
FUJIWO ISHIMOTO
Japanilainen
Fujiwo Ishimoto aloitti Marimekon kangassuunnittelijana 1974. Sitä ennen hän
oli toiminut neljä vuotta Décembren suunnittelijana. Suomeen hän oli tullut
nähtyään Maija Isolan kankaita Tokiossa ja Montrealissa. Ishimoto toi suomalaiseen
kangassuunnitteluun ripauksen japanilaista hienostuneisuutta ja ikivanhaa
ithaka-tekniikkaa, joka ilmeni hänen Iso Karhu –kokoelmassaan (1984). Yhtä
lailla suomalainen luonto toimi hänelle innoituksen lähteenä. Siitä ovat
osoituksena mm hänen Sydäntalvi-kokoelmansa (1987) ja Kesanto-kangas (1989).
Fujiwo Ishimoto
hyödynsi pitkälle kehitettyä painotekniikkaa suuren suosion saaneessa
Sinitaivas-kokoelmassaan (1986). Suosituin Ishimoton kankaista lienee väriliitupiirroksesta
liikkeelle lähtenyt Maisema.
1990-luvulla
Fujiwo Ishimoto keskittyi suuriin kuvioihin, sellaisiin kuin Ukonhattu (1984)
ja Lähde (1999). Kirsti Paakkasen toimitusjohtajakaudella Ishimoto sai lisättyä
kankaisiin pitkäaikaiseen toiveensa mukaan kultaväriä. Tällainen on mm Ihme
(1999). Tuohon aikaan monet hänen kankaansa painettiin pellavalle. Ishimoton
jäätyä eläkkeelle 2002 monista hänen kankaistaan on tehty Marimekossa
uusiopainatteita.
1970-luvun
lopulla Ishimoto suunnitteli Marimekolle myös mekkoja. Lisäksi hänen
kankaistaan on tehty laaja paitamallisto. Ishimoton kuosit esiintyvät myös
Marimekon solmioissa, vuodevaatteissa ja astioissa.
Ishimoton
tuotantoa on esitelty useissa näyttelyissä hänen kotimaassaan Japanissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti